Kesäjuhlat 2.8.2008
 
Viimeksi kolme vuotta sitten Erämiehet juhli seuran täytettyä 50- vuotta. Perinteisesti seuran toimesta on maanomistajille järjestetty peijaiset joka kolmas vuosi mutta nykyään Erämiesten toiminta on monimuotoista yhdistystoimintaa, joka keskittyy perinteisen metsästystoiminnan ja riistanhoidon lisäksi myös merkittävästi haulikkoratatoimintaan sekä majatoimintojen ylläpitämiseen. Tämä monimuotoinen yhdistystoiminta on myötävaikuttanut siihen, että perinteisistä peijaisista on tullut ikään kuin kyläjuhlat. Juhlien ajankohdan päättäminen on aina vaikeaa. Tälläkin kertaa paikkakunnalla oli samaan aikaan mm. häitä, jotka vaikuttivat osallistujien määrään. Yhteensattumista huolimatta juhlaväkeä oli noin 150 henkeä.
 
 
 
 Erämiesten puheenjohtaja Juha Ojala (valokuvat Juha Levonen)
 
Juhlat avasi Niinisalon Erämiehet ry:n puheenjohtaja Juha Ojala, jonka jälkeen ohjelma jatkui ruokailun, puheiden, huumoripitoisen ohjelman ja tanssien merkeissä. Huumoripuolesta vastasi kylän oma huumorikaksikko Iso-Ahjo ja Halla-Vei sekä musiikista vastasi Maarit Peltoniemi & Federals. Metsästys kuuluu myös Maaritin harrastuksiin.
 
                          
  
Juhlien ruokatarjoilua                   Iltapalaa leikkasi Martti Lepistö     
 
 
 
Iso-Ahjo ja Halla-Vei haastatteli Maarittia  
 
 
Illan musiikista vastasi Maarit Peltoniemi&Federal
 
Kun juhlat järjestää metsästysseura, silloin puheiden keskeinen sisältökin liittyy metsästysseuratoimintaan.
Pohjois- Satakunnan riistanhoitoyhdistyksen tervehdyksen juhlaan toi RHY:n puheenjohtaja Pentti Vanhahonko.
 
 
 
 RHY:n puheenjohtaja Pentti Vanhahonko
 
Varsinaisen juhlapuheen piti seuran jäsen Ari-Pekka Koivisto.
 
 
 
 Ari-Pekka Koivisto
 
Juhlapuheessaan Ari-Pekka Koivisto kiteytti metsästyksen viehätyksen olevan siinä, että
saa olla yksin ja yhdessä - ja saa erityisesti olla hiljaa, kiireettä ja ajatuksiensa kanssa. Saa olla ilman suurempia suorituspaineita ja olla vaan yksi muista. Saa nauttia tilanteista, jolloin toisaalta veret seisahtuvat ja toisaalta virtaavat kuin kohiseva koski. Saa olla pieni osa jotain hyvin suomalaista, ikiaikaista ja aitoa.
 
Oikeudesta metsästää A-P kertoi juhlaväelle, että metsästys on aina ollut Suomessa arvostettua ja hyväksyttyä. Se ei myöskään ole koskaan ollut minkään ns. eliittivalkokaulusporukan yksinoikeus vaan metsästys sidottuna maanomistajuuteen on aina ollut suhteellisen kansanvaltaista ja yhdenveroista toimintaa.
 
Metsästysseuratoiminnasta A-P siteerasi kansantaiteilija Juice Leskistä, joka runoili ja lauloi sen aikanaan osuvasti:" Kun sielu on vahva, niin vähäkin työ, riittää maailman luomiseen." Hyvän metsästysseuran vahva henkinen pohja kestää aika-ajoin esiintyvät vastoinkäymiset. Hyvän seuran tulee myös sallia ja kestää jopa äänekkään opposition olemassaolo ja sen yllättävätkin mielipiteet. Vähemmistön eriävät kannat pakottavat enemmistön pohtimaan ja perustelemaan asiat ja päätökset niinkuin 500 vuotta vanhoissa tuomarinohjeissa edellytetään: Tee päätös huolellisen miehen tavalla.
 
Lisäksi A-P muistutti, että metsästäminen on tänään ja myös tulevaisuudessa sidottu maanomistajien tahtoon. Näin ollen metsästysseuran tulee erityisen herkällä korvalla kuunnella maanomistajien toivomuksia ja viestejä. Jokaisen metsästäjän tulee ymmärtää, että ase kädessä käyskentely toisen maalla on maanomistajan hiljainen ja tosiasiallinen kutsu tulla vieraaksi. - Ja sen kutsun mukaan tulisi vieraan käyttäytyä.
 
Toisaalta maanomistajien tulee itse olla aloitteellisia niissä asioissa, joissa on sanomisen paikkaa. Olkoon kyse sitten metsästämisestä häiritsevään aikaan tai liian lähellä asutusta tai epätyydyttävästä teiden käytöstä, niin viestin pitäisi tulla suoraan seuran johtoportaalle eikä pahaa mieltä tulisi purkaa turuilla ja toreilla. Sanasta miestä ja sarvesta härkää myös metsästämisessä. Kyllä vuokramies kuuntelee isännän ääntä.
 
Puheessaan A-P otti esille myös asedirektiivin, joka on euroopan parlamentin valmistelema ja vähän aikaa sitten hyväksymä oli malliesimerkki siitä, että suomalaisten metsästäjien tulee olla "kansainvälisestikin hereillä" siitä, mitä Euroopan Unionissa on tapahtumassa. Alaikäisten nuorten ampumaurheilua ja metsästystä oltiin vaikeuttamassa säännöksillä, jotka olisivat olleet suomalaiselle ampuma- ja metsästyskulttuurille vieraita. Onneksemme muutamien metsästävien meppien sekä metsästyksen kansallisten järjestöjen hereilläolo esti suuremmat vahingot.
 
Metsästämisen tulevaisuus on tämän päivän nuorten käsissä, joten voimakkaasti aseiden käsittelyä rajoittava direktiivi olisi voinut olla jopa tuhoisa metsästyksen tulevaisuutta arvioitaessa. 
 
Puheensa lopuksi A-P heitti vinkin siitä, miten metsästysseuratoimintaa voisi jatkossa tuoda esille. Hän kertoi miten suunistusliitto aloitti tänä vuonna kampanjan, jonka tavoitteena on tuoda erityisesti ala-astelaisille tietoutta ja myös luoda taitoa suunnistamisesta. Pitäisikö myös paikallisten metsästysseurojen harkita tätä toimintamallia ja käydä kertomassa ala-astelaisille, mitä metsästys todella on.
 
Tuoda näytille kartat, koiranpennut, pyssyt sekä riistanhoidon ja metsästyksen muodot. Tunnistuttaa eläimiä ja jälkiä sekä pikkuisen ammuttaa ilma-aseilla.
 
Vaikka kaikista ei tulisi metsästäjiä, niin sopiva erä oikeaa valistusta tulevalle kaupunkilaiselle metsänomistajalle lienee melkoisen hyvä satsaus myös oman seuran tulevaisuuteen.
(teksti Jorma Nevala)